Luin joitain kuukausia sitten tällaisen kirjan ja noin kuukausi sitten kirjoitin siitä. Ja nyt vihdoin painoin enteriä.
Aina toisinaan sitä miettii sisaruksiaan, ja heidän suhdettaan vanhempiinsa ja toisiinsa. Tai minä mietin. Kaikillahan ei ole sisaruksia ja toiset eivät tällaisia mieti. Mutta minä siis mietin. Ja olen myös ottanut aiheen joskus sisarusten kanssa esille, mutta koolle kokoontuessa on yleensä muutakin puhuttavaa niin ei lopulta kovin usein tule haastateltua heitä isä- tai äitisuhteestaan. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka ikäeromme eivät ole suuren suuret, olemme kukin syntyneet hieman erilaiseen perheeseen, olleet ensimmäisinä elinvuosinamme erilaisissa hoitopaikoissa, eri ikäisiä vanhempieni erotessa, eläneet teinivuotemme vähän erilaisen huoltajakombinaation alaisuudessa sekä opiskelleet eri paikkakunnilla ja tulleet sieltä käymään kotona, jossa on odottanut erilainen setti perheenjäseniä. Emme suhtaudu vanhempiimme radikaalisti eri tavoin, mutta selvästi pieniä eroja kuitenkin on. Kenelle tulee kinaa helpoiten kenenkin kanssa ja kenelle kukin ensimmäisenä uskoutuu. Myös omat suhteeni sisaruksiini ovat keskenään hyvin erilaiset eikä sisareni ja veljeni keskinäiden suhde muistuta tarkasti kumpaakaan. Ihmeellinen ja ihana ihmissuhteiden rikkaus!
Aina toisinaan sitä miettii sisaruksiaan, ja heidän suhdettaan vanhempiinsa ja toisiinsa. Tai minä mietin. Kaikillahan ei ole sisaruksia ja toiset eivät tällaisia mieti. Mutta minä siis mietin. Ja olen myös ottanut aiheen joskus sisarusten kanssa esille, mutta koolle kokoontuessa on yleensä muutakin puhuttavaa niin ei lopulta kovin usein tule haastateltua heitä isä- tai äitisuhteestaan. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka ikäeromme eivät ole suuren suuret, olemme kukin syntyneet hieman erilaiseen perheeseen, olleet ensimmäisinä elinvuosinamme erilaisissa hoitopaikoissa, eri ikäisiä vanhempieni erotessa, eläneet teinivuotemme vähän erilaisen huoltajakombinaation alaisuudessa sekä opiskelleet eri paikkakunnilla ja tulleet sieltä käymään kotona, jossa on odottanut erilainen setti perheenjäseniä. Emme suhtaudu vanhempiimme radikaalisti eri tavoin, mutta selvästi pieniä eroja kuitenkin on. Kenelle tulee kinaa helpoiten kenenkin kanssa ja kenelle kukin ensimmäisenä uskoutuu. Myös omat suhteeni sisaruksiini ovat keskenään hyvin erilaiset eikä sisareni ja veljeni keskinäiden suhde muistuta tarkasti kumpaakaan. Ihmeellinen ja ihana ihmissuhteiden rikkaus!
No, jos olet itse joskus samanlaisia miettinyt, lue tämä kirja:Pidä huolta äidistä, Kying-sook Shin.
"Et koskaan ollut ajatellut äitiä erillään keittiöstä. Keittiö oli yhtä kuin äiti ja äiti yhtä kuin keittiö."
"Milloin viimeksi olit puhunut äidille niin paljon? Sinun ja äitisi keskusteluista oli tullut vähitellen kaavamaisia."
"Vaikka haluaisit elää vielä pitkään, älä elä kauemmin kuin minä."
"Vertaat itseäsi äitiin, mutta äiti oli itsessään kokonainen maailma."
Tämä kirja on enimmäkseen äidistä, ja muiden perheenjäsenten suhteesta äitiin. Mutta se oli myös kaikkia aisteja hivelevä kuvaus eteläkorealaisesta kulttuurista. Ja vaikka kirja pyörii äidin ympärillä, tuli siinä minusta hienosti esille perhedynamiikka ylipäätään. Sisarusten erot ja erilaiset suhteet samoihin vanhempiin. Äidin ja isän elämä yksilöinä, inhimillisinä aikuisina, ja toisaalta vanhempina. En minä tiedä. En muista enää tarkaan, mutta itkin kyllä pariin otteeseen. Ja teki heti mieli soittaa äidille. Jos äitisi on kuollut ja olet kova eläytymään, en ehkä suosittele, koska sydän saattaa särkyä kaikesta tästä tunteesta. Sen sijaan erinomainen guilt trip -lahja aikuisille lapsille, joita et mielestäsi näe tarpeeksi usein!
Sain kirjavinkin veljeltäni. Että ehkä me mietimme näitä jokainen tahoillamme.
* Otsikko: Markkula, Beritta. Kauniit ja rohkeat 29.9.1992.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti